käärme

Finnois

Étymologie

Le mot s’écrivait auparavant *kärmes. La première voyelle s’est allongée alors que le s final s'est atténué en coup glottal \ʔ\. La prononciation ancienne n’a pas totalement disparu ; elle s’emploie pour des tournures ludiques ou archaïsantes.

Nom commun

Cas Singulier Pluriel
Nominatif käärme käärmeet
Génitif käärmeen käärmeiden
käärmeitten
Partitif käärmettä käärmeitä
Accusatif käärme [1]
käärmeen [2]
käärmeet
Inessif käärmeessä käärmeissä
Illatif käärmeeseen käärmeisiin
käärmeihin
Élatif käärmeestä käärmeistä
Adessif käärmeellä käärmeillä
Allatif käärmeelle käärmeille
Ablatif käärmeeltä käärmeiltä
Essif käärmeenä käärmeinä
Translatif käärmeeksi käärmeiksi
Abessif käärmeettä käärmeittä
Instructif käärmein
Comitatif käärmeine [3]
Distributif käärmeittäin
Prolatif käärmeitse

käärme \'kæːr.meʔ\

  1. Serpent.

Dérivés

Prononciation

Cet article est issu de Wiktionary. Le texte est sous licence Creative Commons - Attribution - Partage dans les Mêmes. Des conditions supplémentaires peuvent s'appliquer aux fichiers multimédias.