jänne

Finnois

Étymologie

De la racine lexicale *jændə- qui porte le sens (« tension, tendu »).

Nom commun

Cas Singulier Pluriel
Nominatif jänne jänteet
Génitif jänteen jänteiden
jänteitten
Partitif jännettä jänteitä
Accusatif jänne [1]
jänteen [2]
jänteet
Inessif jänteessä jänteissä
Illatif jänteeseen jänteisiin
jänteihin
Élatif jänteestä jänteistä
Adessif jänteellä jänteillä
Allatif jänteelle jänteille
Ablatif jänteeltä jänteiltä
Essif jänteenä jänteinä
Translatif jänteeksi jänteiksi
Abessif jänteettä jänteittä
Instructif jäntein
Comitatif jänteine [3]
Distributif jänteittäin
Prolatif jänteitse

jänne \jæ.nːeʔ\

  1. (Anatomie) Tendon.
    • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

Dérivés

Paronymes

  • jäänne
Cet article est issu de Wiktionary. Le texte est sous licence Creative Commons - Attribution - Partage dans les Mêmes. Des conditions supplémentaires peuvent s'appliquer aux fichiers multimédias.